Minkähän takia tämäkin biisi alkoi juuri nyt.

Jätin vähäksi aikaa tuon leipomisen, tuntuu tyhmältä höseltää vaan jotain ja kuitenkin miettiä koko ajan jotain muuta asiaa. Ihan kun oisin joku robotti jonka motoriikka pelaa mutta aivotoiminta on erillään siitä kaikesta. Kuitenkin laitan uunin vahingossa 270 asteeseen ja mittaan 2 kiloa jauhoja ja yhden kananmunan. Voita 930 grammaa ja sokeria 2 desiä. Ja teelusikallinen ruokasoodaa.

Tekis mieli vaan lähteä jonnekkin ulos tai vaan istua tai maata ja tuijottaa jonnekkin. Ja miettiä että miksi ihmeessä. Mitä ihmettä. Kuka, missä, milloin.

Oon kyllä jokseenkin sekaisin. Tuntuu että nyt tarttis jotain ihmistä kelle puhua mutta toisaalta tekee mieli vaa olla ihan yksin. Terapiaa tässä tarttis :P Ni ois joku puolueeton tyyppi joka ei muuten puutu mun elämään muuta ku sillon kun on tarvis eikä mun tarttis olla vastuussa sille. Sehän ois täydellistä. Kun ei musta ole vastuunkantajaksi, se on huomattu. Ainakaa ihmissuhteissa. Ehkä sitten joskus se onnistuu kun haluun antaa kaikkeni ihmissuhteelle, mutta niin kauan kun en halua, ei taida olla mahdollista etten satuta ketään. Mitähän siihen haluamiseen sitten oikein vaaditaan..varmaan sen että oon 40-vuotias, ilman aviomiestä ja huomaan että lastenteon olisi pian alettava jos meinaa saada jälkikasvua. Silloin ajattelen että kai se on pakko mennä naimisiin etten kuole yksin. En tiiä..katotaa miten tässä käy :P

Olipa pitkä vuodatus. Nyt vois mennä takas leipomaan. Ehkä saan mitattua sitä jauhoakin nyt oikein.