Minkähän takia tämäkin biisi alkoi juuri nyt.
Jätin vähäksi aikaa tuon leipomisen, tuntuu tyhmältä höseltää vaan
jotain ja kuitenkin miettiä koko ajan jotain muuta asiaa. Ihan kun
oisin joku robotti jonka motoriikka pelaa mutta aivotoiminta on
erillään siitä kaikesta. Kuitenkin laitan uunin vahingossa 270
asteeseen ja mittaan 2 kiloa jauhoja ja yhden kananmunan. Voita 930
grammaa ja sokeria 2 desiä. Ja teelusikallinen ruokasoodaa.
Tekis mieli vaan lähteä jonnekkin ulos tai vaan istua tai maata ja
tuijottaa jonnekkin. Ja miettiä että miksi ihmeessä. Mitä ihmettä.
Kuka, missä, milloin.
Oon kyllä jokseenkin sekaisin. Tuntuu että nyt tarttis jotain ihmistä
kelle puhua mutta toisaalta tekee mieli vaa olla ihan yksin. Terapiaa
tässä tarttis :P Ni ois joku puolueeton tyyppi joka ei muuten puutu mun
elämään muuta ku sillon kun on tarvis eikä mun tarttis olla vastuussa
sille. Sehän ois täydellistä. Kun ei musta ole vastuunkantajaksi, se on
huomattu. Ainakaa ihmissuhteissa. Ehkä sitten joskus se onnistuu kun
haluun antaa kaikkeni ihmissuhteelle, mutta niin kauan kun en halua, ei
taida olla mahdollista etten satuta ketään. Mitähän siihen haluamiseen
sitten oikein vaaditaan..varmaan sen että oon 40-vuotias, ilman
aviomiestä ja huomaan että lastenteon olisi pian alettava jos meinaa
saada jälkikasvua. Silloin ajattelen että kai se on pakko mennä
naimisiin etten kuole yksin. En tiiä..katotaa miten tässä käy :P
Olipa pitkä vuodatus. Nyt vois mennä takas leipomaan. Ehkä saan mitattua sitä jauhoakin nyt oikein.
maanantai, 29. toukokuu 2006
Kommentit