Kämpillä rauhoittumassa, Keljonkankaalla. On jäänyt blogin kirjoittaminen tosiaan hyvin vähälle, ei näitä kukaan tosin koskaan lue. Ehkä tämä on sellaista itseterapiaa jollain tavalla, kirjoitella tänne niitä näitä. Ei ahdista niin paljon nyt, kun saa olla vaan ja kuunnella musiikkia, rentoutua soundimaailmaan. Kokeilin ottaa Truxal lääkettä, yritin käyttää sitä taannoin mutta se ei tuntunut antavan mitään vaikutusta. Jospa se tällä kertaa auttaisi tähän yleiseen ahdistukseen. Depeche mode tällä kertaa soi kajareista, tuntuu vaikealta kun ei ole sellaista tiettyä moodia että tietäisi, mitä musaa haluaisi kuunnella. Se tuntuu oudolta, olisi ihana syventyä musiikkiin oikein kunnolla ja antaa melodien vain tehdä tehtävänsä. Odotan jo koulun alkua, että olisi päivässä jotain rytmiä ja sisältöä. Koulutus kestääkin vain reilun vuoden, ihan hyvä, toivottavasti pääsisi sitten heti töihin niin saisi vähän rahaakin...

Ei mulla muuta tällä kertaa, antaa musiikin nyt viedä mieleni muihin maisemiin.