Noniin, porukoilla taas ollut eilisestä asti. Näytelmän viilaamista ja muuten vaan olemista. Joku hemmo täällä on ollut ja laulu raikunut talossa kun niillä on iskän kanssa jotain konsertteja. Kiva herätä puol 10 aamulla siihen kun joku hoilaa olohuoneessa :P No ei se mitään. Kävelin siitä ohi niin joku nainen vaan "onkos nämä teidän lapset musikaalisia?" sit isä vastaa: "onhan ne musikaalisia, mutta kukaan ei oo suuntaamassa alalle" ja sitten kauhistelua. Mikä olettamus se on, että kuljettais isukin jalan jäljissä? Äiti on keittiöllä töissä. Miksei sitten kukaan kysy "onko teidän lapset innostuneita ravintola-alasta?" ja kukaan ei kauhistele sitä, jos ei haluta ravintola-alalle. Tulee jotenkin sellanen olo, että tässä pitäisi nyt tulla joksikin suureksi ja ihmeelliseksi, kun isä on vissiin jotain sellasta. No en mä tiiä onko se. Kai jotkut aattelee niin. Mutta kai tuo isukin ammatti ja luonne on kuitenkin osa sitä, että itekkin tahtois jonkun luovan ammatin, ja kyllähän se geeneissä menee tuo "sekopäisyys". Ja sit kun oon vielä aina ollu isin tyttö, niin se varmaan korostuu. Noh, tuolla koulussahan sitä ollaan vähän selvittämässä, että oisko musta johonkin. Toivon, että ois. Ei ole kiva kulkea pää pilvissä, jos jalat ei pääse perässä.

Olipas taas syvällistä settiä. Jou.