Nytpä sitten tylsistyneenä kirjoitetaan tänne. Eilen ja tänään oli nykytanssia, oli todella mukavat tunnit, varsinkin tänään. Ihan mieletöntä improilua ja heittäytymistä sekä ajantajun kadottamista. Ei yhtään harmita, että opiskelen täällä.

Mitähän muita kuulumisia mulla ois. Hmm. Noh, joistain ihmisistä eroamisia ja toisiin tutustumisia. Ei kai niistä sen enempää kerrottavaa.

Maanantaina Eros & Psykhe - näytelmän ensimmäiset lukuharjoitukset, en tiiä vielä missä roolissa oon. Jännää. Ja niin joo, ensi perjantaina pitäisi esiintyä itsenäisyyspäiväjuhlassa, laulaa soolona pienessä kuorossa ja vaikka mitä..! Saapa nähhä..muistuu mieleeni ala-asteen kauhukuvat, joista oonkin kirjoittanu aiemmin blogissani. Laulamisen suhteen oon tosin vähän optimistisempi, muistan että osasin laulaa ala-asteella ja nautin siitä silloin.

Ja muuten, huomaan, että kirjoitan paljon enemmän kirjakielellä nykyään :D kun lueskeli noita vanhoja kirjoituksia (vuosi 2006 jne), niin se oli ihan eri näköistä tekstiä. Hui kamala. Onko musta tullut aikuinen? Tai sitten en vaan enää tuu kirjoittelemaan tänne hetken mielijohteesta ja sellaista "puklua" ettei yhtään jaksa keskittyä kieliasuun. En mä nytkään oikeestaan keskity tähän kieliasuun, tulee vaan automaattisesti jotenkin kirjakielellä kirjoitettua. Kamalaa. No, sellasta se on.

Poetsi soinut kajareista melkeen koko illan. Tai ainakin viimeset 2 tuntia.

Sinänsä jännä olo, että jotenkin sitä pitäis päästää irti siitä idolisoinnista mitä oon harrastanu koko ikäni ja siirtyä itse siihen esiintyjyyteen, mutta se on yllättävän vaikeaa. Ei siksi, että en löytäisi itsestäni esiintyjää, vaan siksi, että on vaikea päästää irti idolisoinnista. Ennen saatoin uppoutua johonkin artistiin niin että se täytti koko elämäni sillä hetkellä, mutta nykyään se tuntuu hankalalta. Ja mulla on ikävä sitä tunnetta, koska se tuntui jotenkin turvalliselta. Vain se haaveilu ja kauneuden aistiminen.Nyt kun alkaa löytämään sitä esiintyjää myös itsestään, on vaikea sisäistää että nämä idolinikin ovat vain ihmisiä, kuten minäkin. Minkähän takia joillain ihmisillä (kuten minulla) on niin vahva taipumus idolisointiin? Olisi jännä tietää.

Jooh, ei tässä muuta :P En varmaan huomenna enää muista että oon kirjottanu tänne tänään, ja sit ku tuun seuraavan kerran kattomaan blogiani niin oon ihan äimänä et mitä ihmettä mä oon menny selittämään tänne...