Kämpillä rauhoittumassa, Keljonkankaalla. On jäänyt blogin kirjoittaminen tosiaan hyvin vähälle, ei näitä kukaan tosin koskaan lue. Ehkä tämä on sellaista itseterapiaa jollain tavalla, kirjoitella tänne niitä näitä. Ei ahdista niin paljon nyt, kun saa olla vaan ja kuunnella musiikkia, rentoutua soundimaailmaan. Kokeilin ottaa Truxal lääkettä, yritin käyttää sitä taannoin mutta se ei tuntunut antavan mitään vaikutusta. Jospa se tällä kertaa auttaisi tähän yleiseen ahdistukseen. Depeche mode tällä kertaa soi kajareista, tuntuu vaikealta kun ei ole sellaista tiettyä moodia että tietäisi, mitä musaa haluaisi kuunnella. Se tuntuu oudolta, olisi ihana syventyä musiikkiin oikein kunnolla ja antaa melodien vain tehdä tehtävänsä. Odotan jo koulun alkua, että olisi päivässä jotain rytmiä ja sisältöä. Koulutus kestääkin vain reilun vuoden, ihan hyvä, toivottavasti pääsisi sitten heti töihin niin saisi vähän rahaakin...

Ei mulla muuta tällä kertaa, antaa musiikin nyt viedä mieleni muihin maisemiin.

Hyvä lukijakuntani. Aikaa on kulunut kolme vuotta siitä kun viimeksi kirjoitin ja tunnelmat eivät ole hyvät, edelleenkään.kaksi psykoottista osastokeikkaa takana ja olo ei tunnu helpottuvan muuta kuin vahvasti lääkittynä, jolloin vajoan miellyttävään sumuiseen pöhnään. Stella on vaihtunut stilnoctiksi ja pårisee iha hyvin. Peliriippuvuuus on ajoittain myös aika hallitseva, mikä häiritsee taloutta monesti. Kirjoiutan tätä tekstiä tabletilla niin tulee vähä virheitä. Olen Samilla nyt, kuten suurimman osan ajasta. Olisi kiva kirjoittaa mukavia kuulumisia, mutta niitä on niin vähän..muutama kiva reissu tehty ystävien luo ja muuten meneekin aikamoiseksi hohhailuksi. Saa nähdä miltä koulunaloitus tuntuu sitte kuukauden päästä, enitenressaan kyytejä että millä ja kenen kyydillä sitä pääsee kulkemaan. Ehkä bussilla, toivottavasti siitä ei tule sen suurempi ongelma..nyt pienet stilnoct pärinät,hapankorppus kupuun ja nukkumaan.

.

Hei hou Halloween :)

Joku mies tuossa kaulailee mua takaoikealla. Sillä on kajaalia silmissä ja ripsivärit poskilla. Koska mä laitoin ne sille. No ei vais. Ei ne oo poskilla, osasin mä ne laittaa. Mäkin näytän ihan nymfomaanilta. Kohta lähetään Cornersiin kattomaan, mitä Halloweenina tapahtuu. Ollaan kännissä tai sitten ei. Se jää nähtäväksi. NEver mind, you clever mind never mind me. Juotiin jotain Etelä-Afrikkalaista valkkaria joka oli olevinaan puolikuivaa mutta oli kyllä tosi makeaa. No ehkä neekereillä on erilainen makuaisti. Nyt tyydyn vain supisuomalaiseen Koffiin joka punaisella ulkoasullaan houkuttelisi paikalle Kylä -  leffan mörötkin. Tänään emme kuitenkaan pue yllemme keltaista, vaan mustaa. Paitsi että Samin farkut on oikeasti siniset. Tulkaa vaikka kattomaan. Hauskaa Halloweenia!

Alkoi huvittamaan kun googlettelin taas vaihteeksi Stellan lievistä yliannostuksista, kun vetäsin nyt 1,5 nappia että tuntuu vaikutus. Googleen tuli linkki johonkin "Stella-hauskaa" - blogiin, joka ei liity tähän lääkkeeseen mitenkään :D Stella on joku keiju. Sarjakuvahahmo. Tai jotain. No eniveis, siellä lukee näin:

"

Yliannostus Stellaa???

Oletko tullut riippuvaiseksi Stellasta, vai onko sinussa Stellan piirteitä? Katso tästä! Vaikka et olisikaan mitenkään Stellamainen, älä rupea tahallasi olemaan Stella. Tässä niitä piirteitä:

- Vaikka meikkaisit kuinka, et näytä mielestäsi kauniilta (Allekirjoitan)
- Huudat joka päivä SOLARIA!!! (En tiedä mitä tämä tarkoittaa, mutta en ihmettelisi)
- Et välitä koulusta tippaakaan. (Käytän Stellaa koska välitän koulusta. Ei kai tarviis nappeja vetää jos ei tarvis aamulla lähteä mihinkään)
- Mätkähdät sänkyysi ja soitat jollekkin kamullesi. (Allekirjoitan)
- Vaadit vanhemmiltasi rahaa ostaaksesi vaatteita. (onneksi en)
- Sanot jokaista näkemääsi poikaa komeaksi. (onneksi en ole Stellapäissäni ollut treffeillä, tai edes ulkona)
- Käyt aina kaupan vähintään 5 kertaa läpi, ennen kuin teet päätöksen. (Stelloissa söisin vaan hyllyistä kaiken)

Jyväskylässä oli kaunista. Jyväskylässä oli rakkautta. Jyväskylä on rakkauden kaupunki.

Istuin hiprakassa Ruman naisten vessassa lueskellen siellä asioineiden kirjoituksia. Siellä luki mm: "Ruma on Jyväskylän sydän<3!" sekä "Tulen kaipaamaan tätä kaupunkia"

Voih, ja te Jyväskylän ihmiset. En tiedä, mikä teistä tekee minulle niin rakkaita, oliko se se elämänvaihe joka kietoi minut teihin, vai oletteko te muuten vain niin parhaita että tahtoisin pian palata luoksenne. Kokkolassa en koe moista rakkautta ja yhteenkuuluvuutta. Vaikka täällä onkin tärkeitä ja ihania ihmisiä, en minä kauaa jaksa ilman Jyväskyläläistä, virkeeä, sosiaalista mentaliteettia. Oih. No, enää vuosi. Ehkä sitten palaan keskuuteenne. Minun identiteettini on siellä.

Kaisa, Liisa, Henna, Pablo, Jere, Susku..., ja ketä muita nyt tulikaan nähtyä. Te olette minun ystäviäni, vaikka tästä maailmasta katoaisi kaikki maailman teatteri.